Aamulla valo on kauneimmillaan. Makuuhuone kylpee vaalean lämpimissä sävyissä. Avaan ikkunan. Tunnen meren tuoksun vahvana, asun lähellä paikkaa, josta ruotsinlaivat lähtevät. Lokit huutavat. Kammoksun niitä mutta silti niiden ääni tuo aina mieleen kodin.

Meri-ilma hakeutuu minuun, henkäisen tavallista syvempään kuin vetääkseni sisään uutta elämää. Sille on tarvetta, kehoni ja mieleni tuntuvat tyhjiltä.

Pakotan itseni nousemaan sängystä, kello on 12. Pakotan pesemään hampaat ja vaihtamaan vaatteet, vaikkei sillä oikeastaan olisi mitään väliä. Siltä tuntuu tänään. Istun ikkunalaudan ääreen, peilin eteen ja sipaisen poskille punaa, jonka toivoisin olevan peräisin innostuksesta enkä puuterirasiasta. Vihaan neuvoa fake it till you make it mutta nyt joudun tarttumaan siihen. Ehkä jokin muuttuu, jos itselleen kovasti niin uskottelee?

Pakenen kirjojen pariin kuten nuorena. Sukellan maailmaan, jota ei ole, elän jonkun toisen elämää – sellaista, joka tuntuu. En haluaisi palata takaisin, aamun valokin on hälvennyt. Yhtäkkiä on harmaata ja kylmää. Sisällä ja ulkona, kodin ja minun. Jotain ropisee ikkunalautaa vasten. Katson ulos, on alkanut sataa räntälumen ja rakeiden sekoitusta. Vappu ei ole koskaan tuntunut yhtä kaukaiselta. Tilasin paikallisesta kahvilasta munkkeja kotiin, mutta sekään ei tunnu nyt hyvältä. On ikävä mummin tekemiä munkkeja ja lämmintä tunnelmaa mummilan yläkerrassa.

Lakkasin kynnet joitakin viikkoja sitten, joka toisen kynnen oranssiksi ja joka toisen pinkiksi. Silloin olin toiveikas ja suunnittelin kesää. Nyt lakka on kulunut ja lohkeillut pahasti, vasemman etusormen kynnessä on jäljellä enää häivähdys oranssia. Toiveikkuudestani on jäljellä jokseenkin saman verran.

Minulla on ihan älytön ikävä. Perhettä, ystäviä, liian nopeasti kasvavia kummilapsia. Sitä versiota itsestäni, jonka posket eivät kaipaa poskipunaa. Elämää, joka herättää tunteita, ajatuksia ja saa luottamaan tulevaan.

Tiedän, että sellainen elämä ei ole kaukana. Juuri nyt olen kuitenkin malttamaton, tyhjä ja ikävissäni. Enkä jaksa puhdistaa loppuja kynsilakan rippeitä pois saati lakata kynsiä uudestaan. Teen sen sitten, kun se tuntuu hyvältä.

En tänään. Ehkä kuitenkin jo huomenna.