Luin brittiläisen Dolly Aldertonin omaelämäkerran Kaikki mitä tiedän rakkaudesta, jossa kirjailija kuvaa elämäänsä parikymppisenä. Vaikka kyseinen kirja ei ehkä ollut puhuttelevin lukemani kirja, se sai minut pohtimaan omaa elämääni. Jos minulta kysyttäisiin, mitä tiedän elämästä, mitä vastaisin?

Varmasti paljon ja silti todella vähän. Joka päivä enemmän kuin eilen. Ajatuksissani on viime aikoina pyörinyt paljon elämän epävarmuus. Se, miten itsestään selvältä ja turvalliselta kaikki helposti tuntuu, ja miten mikään ei kuitenkaan ole varmaa. Minunkaan tarinassani ei ole kirjoitettu yhtään sivua huomisesta. Juuri siksi kaikista tärkeintä elämässä olisi luottaa.

Inhoan epävarmuutta. Syyllistyn siksi helposti ylihuolehtimiseen ja kontrollointiin. Olen jo vuosia erehtynyt luulemaan, että siten pystyn hallitsemaan kaikkea ja vaikuttamaan kaikkeen, ja siten elämä kulkee haluamaani rataa haluamallani tavalla. Luotan huonosti muihin ihmisiin ja luotan huonosti elämään. Enkä edes tiedä miksi.

Ei elämä kysele. Se tapahtuu, mutkittelee ja jatkaa eteenpäin. Vaikka kuinka huolehtisin, ei minulla ole sellaista valtaa tai voimaa, joka estäisi kaikki myrskyt ja hajottaisi jokaisen karikon. Minäkin kastun myrskyissä ja menen rikki karikoissa. Niin ihmiselle voi käydä. Mutta minä myös kuivun ja kokoan itseni uudelleen parhaani mukaan. Joskus todella hitaasti, en koskaan yksin. Niin kauan, kun minulla on tärkeitä ihmisiä ympärilläni, ei myrskyjä tai karikoita tarvitse pelätä.

Siksi opettelen luottamaan, joka päivä.

Viikko sitten istuin Saimaan rannalla mökin rappusilla kesämekossa, join aamukahvia vaaleankeltaisesta mukista ja söin paahtoleipää, jonka päällä oli ohut kerros voita ja paksu kerros mansikkahilloa. Järvi kimalsi kuten lapsuuden kesinä ja aurinko lämmitti paljaita sääriä. Haavanlehdet pyörivät hiljalleen lehtiruotinsa ympäri, enkä kaivannut mitään muuta musiikkia. Sen hetken talletin mieleeni ja sydämeeni. Siinä hetkessä muistin, miten kaiken epävarmuuden keskellä elämä on myös lempeä. Minun tarvitsee vain olla, luottaa ja rakastaa.

Sen verran minä tiedän elämästä.