Maailman realistisin asia

Vaellamme ystäväni kanssa pitkin Hietaniemen rantaviivaa auringon laskiessa, ja joutsenparin lipuessa sinisen meren pinnalla. Meillä ei ole kiire mihinkään. Ajattelen, miten onnellinen sitä voikaan ihminen olla. Tenttiviikko lähenee, kouluprojektien määrä on pahasti eskaloitunut, aikaa on liian vähän tärkeille ihmisille, ja vaikka raha ei tee onnelliseksi, muutama satanen tilillä lisää ei itkettäisi. Silti, juuri siinä hetkessä – vapaassa, melko lämpimässä lauantai-illassa – on kaikki niin hyvin.

img_2114

img_2124

Olen opetellut elämään sillä ajatuksella, että kaikella on tapana järjestyä. Ja jos asiat eivät mene kuten toivoisin, uskon, että ymmärrän niiden merkityksen vielä jossain vaiheessa. Kaikella on aiemminkin ollut jokin tarkoitus. Ne asiat, joita nyt pohdin, selviävät varmasti aikanaan.

Havahduin kerran huomaamaan erään keskustelun lomassa, että minun oli vaikea kertoa rehellisesti ajatusmaailmastani. Ei ollut helppoa sanoa, että toimin aina sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä – oli kyse oikeastaan mistä tahansa! Uskon aina ensisijaisesti mahdollisuuksiin ja ihmisten hyvyyteen. Myös se, että työssä tärkeintä minulle on vapaus, ja ettei sattumaa ole olemassakaan, ovat keskeisimpiä ajatuksiani. Yrittäessäni kuulostaa toisen korvissa mahdollisimman vakuuttavalta, turhauduin itseeni.

Miksi oli vaikea sanoa ääneen asioita, jotka itselle tuntuvat oikeilta ja hyviltä?

Aloin pohtia kritiikkiä, jota olen ajatusmaailmani takia useimmiten saanut. Se koskee realismia. En kuulemma ajattele asioista realistisesti. Tämä lause sytytti minussa entistä suuremman kipinän arvojeni puolesta. Ja ehkä siksi myös tämä blogi on olemassa. Ajatusten laittaminen mustalla valkoiselle selventää sekä itselleni, että toivottavasti muillekin, että kaikki on tässä ja nyt.

img_2253

img_2141

Onko siis oikeastaan mitään realistisempaa, kuin elää juuri käsillä olevaa hetkeä ja tunnetta? Mitä muuta meillä muka on? Kaikki se muu on menneiden muistelua tai tulevaisuuden suunnittelua. Eikä niitä kumpaakaan oikeasti ole.

Menneeseen jää helposti kiinni. Ehkä siellä on jotain, mitä kaipaamme. Ehkä jotain, mitä on vaikea unohtaa. Tulevaisuus taas on helppo maalata nykyistä hetkeä paremmaksi. Siellä odottaa varmasti kaikki se, mistä olemme haaveilleet. Ja millaista elämää on pelkkä odottaminen ja suunnitteleminen? Realistista? Enpä usko.

Aurinko on ihan horisontin reunalla. Se kultaa viereisen sillan kyljen. Alkaa olla viileä. Pysähdymme katsomaan vielä tuota näkyä, joka muistuttaa tulevasta kesästä ja maailman kauneudesta. Asioista, joita pidämme usein itsestään selvinä.

Tässä sitä nyt ollaan. Työnnän kaikki stressaavat asiat pois mielestäni. Niiden aika on myöhemmin. Nyt olen tässä, vietän aikaa rakkaan ystävän kanssa ja rakastun Helsinkiin vielä hieman enemmän.

img_2311

Julkaistu ensimmäisen kerran 19.3.2015.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s